Kämppää, skumppaa ja jätskiä

Perjantaina päästiin muuttamaan meidän ihanaan ja kotoisaan kaksioon Münchenin laidalle. Oli ihana päästä purkamaan laukut ja asettumaan taloksi muutaman päivän hostellielämän jälkeen. Saksakotimme näyttää tältä:

Meidän TALO!

Sarkun bedroom

Helin bedroom

Heli päiväkahvilla - saksalainen kahvi on muuten ihan ok muttei vedä vertoja Juhla Mokalle.

Eteinen

#vainsohvankokoamisjutut

Ylisöpö kylppäri!

Paikallisesta IKEAsta eli Pocosta löytyi kaikki tarvittava kotiin.

Lauantaina kävimme Sariannan buddyn (aka tutorin) kanssa pienellä tourilla yliopistolla ja lähialueilla. Vaikka Vaasan kampus kovin kaunis onkin, täytyy sanoa että LMU Munichin puitteet ovat henkeäsalpaavan upeat ja historialliset. Buddy Vanessa kertoi meille paljon yliopiston historiasta, mikä lisäsi arvostusta entisestään. Esimerkiksi yliopiston pääaulassa on aina kaksi valkoista ruusua. Yliopiston päärakennus sijaitsee Geschwister Scholl Platzilla, joka tarkoittaa suomeksi Schollin sisarusten aukiota. Schollin sisarukset olivat natsien vastarintaryhmän Die Weiße Rosen (suomeksi Valkoinen Ruusu) tunnetuimmat jäsenet. Järjestö sai alkunsa nimenomaan Münchenin yliopistopiireissä, ja vielä tänäkin päivänä upeassa pääaulassa on aina kaksi valkoista ruusua sisarusten ja heidän tekojensa muistoksi. Koko yliopiston päärakennus muistutti pikemminkin museota kuin paikkaa, jossa opiskellaan hiki hatussa päivästä toiseen. Vaikka vaihto-opiskelun pääpaino ei tokikaan ole siinä opiskelussa, uskomme että ainakin opiskeluympäristö on hyvin motivoiva. 

Yliopiston pääaula - ei hassumpi!

Kävimme jätskibaarissa, josta sai mitä eriskummallisimpia makuja, esim. Gulassia (eli unkarilaista lihakeittoa, jos joku ei tiedä. Päätelkää itse maistuiko hyvältä.

Namm!

Yliopistokierroksen jälkeen suuntasimme keskustan vilinään. Päivä oli ihanan lämmin ja aurinko paistoi ja varmasti osittain säästäkin johtuen koko München tuntui olevan liikkeellä. Ihmisiä notkui terasseilla kylmien juomien kera ja katukauppiaat myivät joka kulmassa tuoretta tavaraa. Terassin sijasta menimme piknikille puistoon mansikoiden ja muiden pikkupurtavien kanssa. Puisto sijaitsi keskellä kaupungin hälinää ja auringosta nauttimisen lisäksi oli hauskaa katsella ohikulkevia ihmisiä lapsineen ja koirineen. Münchenissä katukuvassa voi nähdä kaikenlaista kulkijaa, mutta kaikki näyttävät etnisestä taustastaan ja tyylistään riippumatta olevan aitoja Münchnereitä ja Münchnerinneja. On ihmisiä, jotka kulkevat kalliissa merkkivaatteissa täydellisesti huoliteltuina mutta on myös heitä, jotka tallaavat katuja reppu selässä ja tennarit jalassa (me mukaan lukien).

Eka Pretzel!

Lauantai-ilta kului vuokraisännän antaman skumppapullon tyhjentämisessä ja blogin kanssa hikoillessa. Kämppämme taitaa sijaita jonkinlaisessa bunkkerissa, sillä nettiyhteys siellä on nätisti sanottuna erittäin hidas. Siksi pakenimme tätäkin postausta tekemään Starbucksin ilmaisen WiFin äärelle. Lauantain sopivassa skumppahiprakassa melkein innostuimme lähtemään radalle, mutta mummoilu vei tällä kertaa voiton, ja sunnuntaina heräsimme pirteinä aamupalalle tekemään ristikoita ja sudokuja (#vainmummojutut). Hurjia reivibileitä on luultavasti tiedossa yllin kyllin sommersemesterin aikana, joten pikku mummoilu on tässä vaiheessa vielä hyväksyttävää. Sunnuntai kului rennoissa meiningeissä lenkkeilen, ruokaa tehden ja lepäillen. Hieman kummallista meille suomitytöille on se, että Saksassa kaikki kaupat ynnä muut leipomoita ja ravintoloita lukuun ottamatta ovat suljettu sunnuntaisin, ja päivä muutenkin vaikuttaa olevan perheiden yhteistä aikaa. Meille, joille sunnuntai-iltapäivän kipaisu lähikauppaan on arkipäivää, vaatii tämä seikka hieman totuttelua.

Vaikka olemme tyytyväisiä siihen ratkaisuun, että tulimme Müncheniin hyvissä ajoin ennen koulun alkua, odotamme jo innolla orientaatioviikon alkua ja muihin vaihtareihin tutustumista. Reissaamisvimma on jo tässä vaiheessa suuri, ja pohdinnassa on, josko tekisimme jonkun pienen pääsiäistripin.

Starbucksin kahvi/tee on jo ajat sitten juotu, ja seuraavaksi suuntaamme kaupungille pyörimään. Illemmalla palaamme S-bahnilla ja bussilla takaisin huonon netin pariin, mutta silti niin ihanaan kotiimme. Wir sehen uns, stay tuned!

Eure Münchnerinnen

Sape & Roikku

Ps. Lopussa vielä viime postauksessa luvatut kuvat Olympiaparkista. Ei jaksettu ladata kuin kaksi koska hitaus… Love you, blogger!

#vainselkäkuvat

All glory comes from daring to begin

Hallo hallo! Saavuitte lukemaan Helin ja Sariannan vaihtoblogia, jonka sisältö koostuu neljän kuukauden Erasmus-seikkailuista ja kokemuksista Etelä-Saksan helmessä Münchenissä. Täältä on helppo bongata kuulumisiamme mikäli kiinnostaa. Muutama päivä oleskelua Münchenissä on nyt takana ja näiden päivien perusteella voimme olettaa että seuraavat kuukaudet tulevat olemaan mahtavia.

Saavuimme Müncheniin noin vuorokauden valvomisen ja vaihtolennon jälkeen. Sanomattakin selvää että perille tullessamme olimme vakavasti ruuan ja unen tarpeessa. Toiveemme siitä, että hostellimme huone olisi vapaana aamukymmeneltä ei toteutunut, joten suuntasimme väsyneine ruhoinemme lähimpään paikalliseen ja ehdottoman eksoottiseen ravintolaan nimeltä McDonald’s. Ruuan, suihkun ja päikkäreiden jälkeen olo oli jo huomattavasti parempi, tosin epätodellinen olo siitä, että olemme täällä ja oikeasti asumme täällä oli yhä vahvasti pinnalla. Parempaa fiilistä lisäsi myös se, että raahautuminen nuutuneena yliopistomme vaihtokoordinaattorin puheille tuotti tulosta ja saimme asuntotarjouksen. Seikkailumme alkoi siis hostellista Haus-International, joka muutaman päivän kokemuksella vaikuttaa varsinaiselta bilehostellilta, ja joka osoitti sen, kuinka äänekkäitä italialaiset ovat. Ovien avaamisvaikeuksista ja melko rauhattomista yöunista huolimatta hostellista löytyi kaikki tarpeellinen (aamupala mukaan lukien) muutaman päivän yöpymiseen.

Pala yliopiston päärakennuksesta

Hostelli Haus International, jonka kyljestä ei Suomen lippua löytynyt!

Saksalainen aamupala

Keskiviikkona lähdimme katsomaan meille tarjottua asuntoa. Varmasti monella vaihtoon lähtijällä on oletuksena, että kämppä on pieni huone solussa tai yksiö kerrostaloalueella keskustan liepeillä. Tämä oletus meilläkin oli, mutta päädyimmepä omakotitalon alakertaan idylliseen lähiöön München kaupungin rajalle. Lähtiessämme matkaan tiedossa oli, että Muchenin asuntotilanne on erittäin huono ja vuokrat ovat kalliita, eikä opiskelija-asunnon saaminen tullut kyseeseenkään. Saadessamme siis tämän asunnon olimme siis valtavan helpottuneita siitä, että ylipäätään saimme katon pään päälle ja vielä erittäin kohtuullisella vuokralla. Vuokranantajamme toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ja on lupsakka saksalaisherra.  Sijainnista huolimatta Münchenin keskustaan matkaaminen kestää noin 40 minuuttia julkisilla, mikä ei mielestämme ole paha matka ollenkaan. Muutto kesäkotiimme tapahtui perjantaina. Julkisen liikenteen verkosto on todella toimiva ja hieman laajemmanpuoleinen verrattuna esimerkiksi Helsingin metroon.

#vainasemakuvat

Onnelliset vuokralaiset

Münchenin noin puolentoista miljoonan asukkaan suurkaupungissa silmää ovat miellyttäneet erityisesti erilaiset rakennukset ja arkkitehtuuri. Keskustan ja sen lähialueiden asuinkerrostalot ovat värikkäitä kivitaloja, joita koristaa mitä kauneimmat parvekkeet. Mainitsemisen arvoinen huomio on varsinkin se, että ruoho todellakin on vihreämpää aidan toisella puolen: täällä kevät on jo paljon pidemmällä kuin kotona Suomessa, ja sen tunsi jo heti saapumispäivänä auringon lämpimänä poltteena iholla. Olemme saaneet ihastella upeita maisemia muun muassa keskustan Marienplatzilla, joka on Münchenin keskusaukio. Myös  reippailulenkki valtavaan Olympiaparkiin kannatti – kapusimme korkealle kukkulalle, josta oli näkymät koko kaupungin ylle. Olympiapark oli mitä mainioin lenkkeilypuisto, jossa tulemme varmasti vierailemaan myös jatkossa. Penkkiurheilun ystävälle kyseinen paikka on myös ehdoton place to go Münchenissä.

Ruoka ja juoma on Münchenissä on halpaa, vaikkakin juomapuoleen tutustuminen on vielä melko vaiheessa. Projektinamme on tämän viiden kuukauden visiitin aikana opetella juomaan olutta ja sietämään sen makua, mutta onnistuimme heti ensimmäisenä iltana välttämään kaljanjuonnin oppitunnin. Hostellielämän glamour todentui, kun päätimme hakea paikallisesta supermarketista salaattia ja juustoa iltapalaksi. Erilaisia viinipulloja notkuvat hyllyt vetivät puoleensa, ja kauppakassiin eksyi myös kahden euron punaviinipullo olutkopan sijasta. Tiesimme kuitenkin, että joutuisimme pian antautumaan ohrapirtelöiden maailmaan, ja näin kävikin torstaina: pastan seuraksi valitsimme Spriten ja oluen sekoituksen Radlerin, ja seuraavana iltana testasimme kavereiden vinkkaaman Weissbierin. Radler jätti kuivan omppusiiderin ystävät vielä melko kylmiksi, mutta Weissbier puolestaan maistui aika raikkaalta ja juomisen arvoiselta.

Alkupäivien kokemukset ja fiilikset ovat risteilleet laidasta toiseen, onhan kaikki vielä uutta ja jännää. Ehdimme vielä onneksi kaksi viikkoa tutustua kaupunkiin ennen kuin koulu ja sen tuomat uudet vivahteet täyttävät päivät. Näistä tunnelmista on hyvä jatkaa, pysykää kuulolla!

Tschüss!

Reissuterveisin Sape & Roikku

Ps. Huonon nettiyhteyden ja vähintään yhtä huonojen hermojen vuoksi moni kuva jäi tietokoneen uumeniin. Kuvia hienosta Olympiaparkista voi nähdä myöhemmissä postauksissa!